keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Rei 4 vee

Kuningattareni Rei täyttää tänään jo 4 vuotta. Kuvassa Rei on "valtaistuimessaan" jonne en mielelläni koiria soisi... Tuoli on 60-luvun nojatuoli ja minulle todellinen aarre. Mutta aina nuo meinaavat vaan siihen hakeutua nukkumaan. Hyvä tuoli siis.

Rei voi nyt oikein hyvin, lääkitys on purrut ja koiran vointi on normaali. Ei ole oksennellut, röyhtäillyt tai syönyt ulkona heiniä. Valitettavasti vapuksi suunnittelemamme tokokoe jouduttiin perumaan antidoping-sääntöjen takia, mutta tuleehan noita kokeita. 
Koirat saivat maanantaina Stronghold -liuokset niskaan kaiken varalta. Reillä oli viime keväänä nenäpunkki ja koska meillä on toukokuussa suunnitelmissa useampi mejäkoe, niin halusin olla varma nenän toimivuudesta. Myös tavalliset punkit ovat aktivoituneet;  Paraisilla viime viikonloppuna vilistäneet punkit säikäyttivät minut ja Zeldastakin löysin yhden kun syynäsin sen kahteen kertaan läpi. Onneksi punkki ei ollut kiinnittyneenä koirassa kauaa. Ostin siis koirille Scalibor -pannat, kuten aikaisempinakin vuosina.Olisi pitänyt tehdä se jo aikaisemmin, mutta jotenkin kevät tuli niin nopeasti, että en vaan tajunnut. Tyhmä minä. Yleensä olen laittanut Scalibor -punkkipannat huhtikuun puolessa välissä. 

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Alkanut nomeinnostus on takuunvarma keväänmerkki

Talvella ollaan treenailtu noutojuttuja luvattoman vähän. Oikeastaan Mäntän Nuuskujen järjestämän koulutusviikonlopun (marraskuussa) jälkeen tehdyt treenit on laskettu yhden käden sormin. Helmikuussa treenailtiin Zeldan sisarusten kanssa pariin otteeseen jäällä ja kerran oltiin Päivikin luona Köyliössä tekemässä riistatreeniä. Se menikin oikein hienosti Zeldan osalta, kun hakuruudusta löytyivät ongelmitta varis, lokki, kani, sorsa, fasaani ja harakka. 
Aika vähäisellä treenillä starttasimme sitten Mäntän talvinomessa maaliskuun puolivälissä. Kyseessä oli tänä vuonna todellakin TALVInome kun pakkasta aamulla oli yli 20 astetta! Oltiin kyllä Zeldan kanssa talviterässä molemmat ja suorituksestamme ei juuri positiivista kerrottavaa jälkipolville jäänyt... Haussa ei keskitytty ja markkeerauksissa metsässä olleet heittäjät ihmetyttivät pikkukoiraa. Mutta jos ei muuta, niin jotain tuli todellakin opittu, ainakin omasta käytöksestäni. Onneksi talvinomen jälkeisellä viikolla käytiin Riitan, Jannen ja Minnan kanssa treenaamassa samassa paikassa ja siellä saatiin onnistumisia. Erityisesti olin tyytyväinen siihen, että haussa koira irtautui todella kauas minusta. Ihan selvästi huomaa, että Zeldan pää on tässä talven aikana kasvanut aika paljon. 
Nomekauden 2013 voisi sanoa avanneen Siipiveikon kenneltreffit, jotka järjestettiin huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lauantaina käytiin Pirkan Dameissa opiskelemassa aamupäivä ja iltapäivälle kasvattajat olivat järkkäilleet meille WT-kokeen. Rasteina haku, ohjaus, markkeeraus ja lopuksi walk-up finaali. Muut rastit menivät mielestäni ihan mallikkaasti, mutta ohjaus oli vielä koiralle liian vaikea. Nyt ollaankin keskitetty tosissaan treenailemaan niitä ohjauksia, samoin lähihakua ja pillipysäytystä.
Sunnuntaina meitä saapui kouluttamaan Rantasen Sanna, kokeneempia Maarit Nikkanen. Aamulla kuunneltiin ensin Maaritin teoria ja sitten treenattiin yksitellen Sannan opastuksella. Zeldan kanssa mentiin harjoittelemaan ohjauksia samalle paikalle, jossa lauantaina oltiin epäonnistuttu. Saatiin oikein kivoja onnistumisia Zeldan kanssa ja ehkä päällimmäiseksi ajatukseksi jäi se, että koira kyllä menee linjaa tuttuun paikkaan, mutta ei vielä luota käskyyn riittävästi, jotta menisi myös sokkolinjaa.
Oli ihanaa nähdä taas kaikki Siipiveikkoja, erityisesti Sussieta ja Visaa, jotka tulivat taas paikanpäälle Ruotsista asti! Saatiin vaihdettua kuulumisia ja suku vähän ehti poseeratakin :) Kuvassa Zeldan perhe eli vasemmalta äiti Kiia, Zelda, Visa, Pippa ja Voima.
Kuva Anssi Koliini, kiitos!
Eilen koulutukset jatkuivat Paraisilla tollerikerhon järjestämässä WT-koulutuksessa. Matka koulutukseen oli pitkä, mutta onneksi saatiin yhdisteltyä kyydit Rantasen Sannan  kanssa, joten matkat menivät nopeasti hyvässä seurassa :) Koulutus oli myös tollerikerhon nome-valmennusringin ensimmäinen koulutus. Olemme ringissä Zeldan kanssa varakoirakkona.
Kouluttajana meillä toimi Anu Mikkola ja koulutus oli WT-henkinen. Sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja pellotkin jo lähes kuivuneet. Ei voi paljoa enempää keväältä toivoa! Aloitimme ryhmässä walk-upilla ja kävimme täyttämässä koirien kanssa kolme eri muistipaikkaa. Vuorotelleen koirat ottivat dameja ylös tehdyistä muistipaikoista. Parin kierroksen jälkeen treeniin yhdistettiin markkeeraus, jonka koira sai hakea vasta kun oli ottanut ensin linjan muistipaikkaan. 
Iltapäivällä tehtiin parettain walk-upia. Minun ja Zeldan parina olivat Sanna ja Koho ja jatkoimme treeniä hyödyntäen samoja muistipaikkoja. Lisäksi kävellessämme tuli laukauksia ja markkeerauksia. Olin todella tyytyväinen Zeldaan, sillä se oli rauhallinen ja hiljainen, mutta silti tarkkaavainen ja yhtään markkeerausta se ei pummannut! Ihan selvästi ollaan menty eteenpäin, koska vielä syksyllä moni markkeeraus oli varmasti tullut missattua.
Anun loppupalautteessa hän sanoi Zeldasta että se oli varsinkin iltapäivän walk-up osiossa juuri oikeassa mielentilassa ja koirasta näki, että se alkaa ymmärtämään walk-upin idean. Se on myös nopea ja suoraviivainen koira ja se on ominaisuus tulee vaalia. Ehkä itselle jäi johtoajatuksena se, että nuoren koiran kanssa täytyy edetä riittävän maltillisesti, jotta nuo hyvät ominaisuudet siinä säilyvät jatkossakin. 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Monenlaista vaivaa

Kävimme torstaina sekä Islan että Rein kanssa eläinlääkärissä. Syynä Rein pidempään jatkunut tyhjän vatsan oksentelu ja Islan sydänkontrolli. Lääkärinä meillä oli Anni Hakanen, meidän vakkarilääkäri :)
Reille on tosiaan ollut tyhjän vatsan oksentelu jo jonkin aikaa. Aluksi sitä oli lähinnä illalla, kun iltaruoka meni liian myöhäiseksi. En ajatellut sen olevan vakavaa ja siihen auttoi, kun jain ruuan kolmeen kertaa päivässä. Kuitenkin viimeisten parin viikon aikana oksentelu pahentui ja oli päivittäistä; aamulla Rei herätti kuuden maissa, että pihalle olisi päästävä ja menikin sinne heiniä syömään ja oksentamaan. Samoin kun Ville tuli töistä ja päästi koirat pihalle, niin heti ensimmäisenä Rei oksensi. Ruokahalu oli myös aika mitätön, mutta Reihän on ollut aina vähän huono syöjä. Ruuan jälkeen esiintyi röyhtäilyä. 
Eläinlääkäri epäili, että todennäköisesti kyse on juuri tyhjästä vatsasta oksentelua, jonka tarkkaa syytä ei tiedetä. On myös mahdollista, että kyseessä on lievä pitkään jatkunut gastriitti, joka on nyt akutisoitunut. Rei sai lääkitykseksi happosalpaajaa (Losec) ja vatsansuojalääkettä (Antepsin) 2 viikon kuurina ja nyt seuraillaan tilannetta. Ainakin hyvällä näyttäisi, sillä Rei ei ole oksentanut perjantain jälkeen ja olemme ruokkineet sen nyt kahdesti päivässä. 
Isla oli tosiaan sydänkontrollissa ja siellä onneksi oli kaikki ennallaan. Islalla kuului edelleen vasemmanpuoleinen sivuääni. Vasen eteinen oli lievästi laajentunut, mutta muutoksia edelliseen kertaan ei ollut. Sydämen VHS (Vertebra Heart Size) oli 11 eli lievästi yli ylärajan, joka on koirilla 10.5. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että koska koira oli nukutettuna kuvauksen ajan, voi sekin hieman vaikuttaa sydämen kokoon. Vajaatoiminnan oireita ei Islalla ole, joten vuoden päähän siirtyi taas seuraava kontrolli. Isla onkin sitten jo reilu 10 vuotta, hui!
Islalta poistettiin myös hammaskiveä ja tutkittiin sen vasemman takajalan tassua. Tuo vasen takajalkahan on kiusannut koiraa jo vuodesta 2008 eli 5 vuotta! Sitä on tutkittu ja tutkittu ja välillä epäilty lonkkaa ja välillä tassua. Välillä lihasperäistä vaivaa. Ja kuitenkaan koskaan ei mitään varmaa tietoa, vain sarja erilaisia hoitokokeiluja.
Nyt kuitenkin Islan hieroja Jutta huomasi selvää jäykkyyttä Islan vasemman takajalan varpaissa edellisen hieronnan yhteydessä. Ero oli ominkin käsin tunnusteltuna selvä ja mainitsin asiasta eläinlääkärille. Päätettiin kuvata tassu vielä kerran. Suureksi ihmetykseksi röntgenkuvassa näkyi irtopala metakarpaaliluun ja 1. varvasluun välisessä nivelessä. Alueella oli myös nivelrikkomuutoksia. Todennäköisesti irtopala on peräisin murtuneesta muljuluusta. Rötgenkuvat laitettiin vielä ortopedille tutkittavaksi.
Olo on vieläkin hieman hämmentynyt, mutta ennen kaikkea toiveikas. Jospa Islan jalka saataisiin VIHDOINKIN kuntoon?